FinnHEMSin helikopteri tuo Lapissa vuosittain avun yli 500 henkilölle. Pohjoisen potilasmäärät eivät ole suuria koko maan lukuihin suhteutettuna, mutta palvelulla on sitäkin suurempi merkitys harvaan asutun seudun väestölle, heidän omaisilleen ja elinkeinolleen sekä Lapin lomamatkailijoille.

FinnHEMSin pohjoisin tukikohta sijaitsee Rovaniemellä, mistä helikopteri lennättää avun yli 400 kilometrin päähän aina Utsjoelle ja Enontekiön luoteiskulmaan Kilpisjärvelle asti.

Alue on enimmäkseen harvaanasuttua maaseutua ja suurilta osin erämaata. Sairaalaverkosto on harva, etäisyydet ovat pitkiä ja avun saaminen voi kestää.

– Esimerkiksi Ivalon tehtävä voi tarkoittaa neljää lentotuntia, lähes 900 lentokilometriä ja seitsemän, jopa kahdeksan tunnin reissua, kuvailee FH51-lääkintähelikopteritukikohdan ensihoitaja Simo Tukia.

Itsenäisiä päätöksiä

FH51 on Suomen ainoa ensihoitajavetoinen tukikohta eli siellä ei ole päivystävää ensihoitolääkäriä. Tehtävälle lähtee kahden lentäjän lisäksi aina kaksi ensihoitajaa, jotka konsultoivat lääkäriä puhelimitse.

– Arvostan ensihoitohenkilöstön rautaista ammattitaitoa. He joutuvat kaukana sairaalasta tekemään hyvin itsenäisiä päätöksiä ja kuljettamaan potilasta tunteja sairaalaan. Ensihoitolääkärinä on tärkeää voida antaa tuki ensihoitajien päätöksille puhelimessa. Ehkäpä tulevaisuudessa voitaisiin hyödyntää jopa videokuvaa puhelinkonsultaatioiden lisäksi, Oulussa päivystävä ensihoitolääkäri Lasse Raatiniemi pohtii.

Lappi kuuluu Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen, joka ulottuu Keski-Pohjanmaalta aina käsivarteen saakka.

– Valtaosa Rovaniemen tehtävistä on keskeisiä hoitotason ensihoitotehtäviä, jotka eivät edellytä lääkärin läsnäoloa, Lapin sairaanhoitopiirin ensihoidon vastuulääkäri Antti Saari selvittää.

Yleisimpiä lääkintähelikopterin tehtäviä ovat aivohalvaukset ja esimerkiksi pallolaajentamalla hoidettavat sydäninfarktit. Molemmissa tapauksissa potilas on toimitettava nopeasti sairaalaan jatkohoitoon.

– Lapissa potilaita kuljetetaankin selkeästi enemmän kuin muualla Suomessa. Rovaniemellä potilaskuljetuksia on yli neljä kertaa enemmän kuin vaikkapa Turussa, Saari vertaa.

Potilaan etu ratkaisee

Lapin ensihoidossa korostuu Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen yhteistyö. Pohjoiskalotin alueelle solmittu sopimus mahdollistaa ensihoitoresurssien käytön maiden rajojen yli.

– Yhteistyö Ruotsin kanssa on päivittäistä ja Norjankin kanssa viikoittaista. Erityisesti Utsjoen, Enontekiön ja Inarin länsiosan raja-alueilla hälytetään apua sieltä, mistä sitä nopeimmin saa, kertoo Raatiniemi, joka osan työajastaan työskentelee HEMS-lääkärinä Norjan puolella.

Tarvittaessa potilaita myös hoidetaan ulkomailla.

– Esimeriksi aivohalvauspotilas saatetaan liuotushoitoon Norjan puolelle, jos se on nopein vaihtoehto. Tilanteet ratkaistaan aina potilaan edun mukaisesti, Saari summaa.

Totuttu improvisoimaan

Rajayhteistyön lisäksi pohjoisessa puhalletaan muutenkin yhteen hiileen. Päivittäisen ensihoitotyön lisäksi siitä on hyötyä etenkin monipotilastilanteissa ja suuronnettomuuksissa.

– Täällä on totuttu improvisoimaan. Yhteistyö viranomaisten, kuten rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitoksen sekä vapaaehtoisten ensivasteyksikköjen kanssa on äärimmäisen tärkeää, Raatiniemi pohtii.

– Muista poiketen yksiköllämme on pintapelastusvalmius. Pintapelastus kuuluu Rajavartiolaitoksen tehtäviin, mutta tarvittaessa voimme suorittaa sen jos olemme ensimmäisenä kohteessa, Tukia kertoo.

Työ FH51:ssä on erilaista ja siksi erityistä.

– FH51 on ainutlaatuinen työpaikka ensihoitajalle, sillä Suomessa vain ensihoidon kenttäjohtajilla on vastaavanlainen työnkuva. Ja täällä ilmailu tuo työhön vielä oman lisähaasteensa. Vähemmällä vastuulla ja työkuormallakin voisi työtä tehdä, mutta tämä myös palkitsee enemmän, Tukia miettii.

Kuvagallerian kuvat: Tero Karvinen ja Jouni Porsanger